Aktiivilomalaisten turistioppaana

Koska kesä on saapunut Valenciaan tarkoittaa se myös turistimassojen saapumista kaupunkiin. Itse ehdin levätä viikon rankan edellisen matkaopas urakan jälkeen kun viikko sitten keskiviikkona pikkusisko poikaystävän kera saapui sateiseen Valenciaan junalla Barcelonasta. Eihän siinä muu auttanut kun asemalle vastaan ja turistiopas asenne kehiin :) Etukäteen oli jo tiedossa että tämä kaksikko haluaa aktiivisen loman, eikä missata mitään nähtävyyksiä.

Ekana päivänä syötiin kuitenkin vain neljän tähden luksus hostellissani itse tehtyä ruokaa ja käytiin pikainen kaupunki kierros, istuttiin hetki terassilla ja sitten väsyneet matkustajat piti saada nukkumaan. Torstaina oli tiedossa shoppailua. Kaupat tuli koluttua suht nopeasti, jonka jälkeen karkkikaupan kautta kotiin ja pikku siestalle. Barcelona oli vetänyt vieraiden mehut sen verran hyvin että kaksi ekaa iltaa meninkin vain levätessä.

Perjantaina aurinko päätti taas saapua kaupunkiin ja matkalaiset pääsivät ottamaan aurinkoa. Itse vietin aamupäivän puhelimessa kun yritin jo toistamiseen selvittää miksi ylihintainen Internetliittymämme ei taaskaan toimi. Puhelun jälkeen ei auttanut muuta kuin mennä vodafonen liikkeeseen ja vaatia uutta sim-korttia modeemiin. Aikaa siinä meni, mutta onpahan netti taas toistaiseksi toiminut. Kaiken selvittelyn jälkeen punoittava pikkusisko ja poikaystävä tulivat rannalta jonka jälkeen lähdettiin katsomaan ciudad de las atres y las ciencias. Kävelimme rakennukset ulkoa läpi ja napsimme turistikuvia.

Lauantai aamuna kävimme vuokraamassa pyörät jä lähdimme polkemaan La Albuferaan, lähellä sijaitsevaan luonnonpuistoon jossa on suuri järvi. Järvi jäi kyllä näkemättä, mutta kauniita pienempiä rantoja oli paljon ja pysähdyttiin hetkeksi uimaan. Paikallisia oli paljon picnikillä luonnonpuiston metsikössä ja paikka oli muutenkin ihan mukava pyöräilylle. Lounaan jälkeen käytiin vielä polkemassa Turialla ja pelattiin hetki korttia puiston varjossa. Illalla kaksikko kävi vielä katsomassa fudismatsin stadionilla.

Sunnuntai aamuna piti palauttaa pyörät. Aamu alkoi kivasti kun raappuun jätetyistä pyöristä oli puhkottu renkaat. Että gracias vaan sille naapurille joka oli päättänyt piristää lauantai iltaansa! Onneksi pyörävuokraamo oli suht lähellä eli saimme talutettua pyörät sinne. Lisäkustannusta toki sitten tuli kun kolmesta pyörästä viidet renkaat oli puhki. Pyöräselkkauksen jälkeen kävimme katsastamassa Las Fallas museon. Museossa oli valokuvia joka vuoden voittaja fallaksesta ja osia niistä. Kokonaista fallastahan ei museoon voisi tuoda kun ovat niin isoja rakennelmia. Oli hauska nähdä miten eri vuosina mikäkin on ollu "in" ja miten hienosti jo alkuaikoina fallaksia on tehty. Harmi että tämän vuoden voittajat eivät olleet päässeet vielä esille. Museon jälkeen kuumus verotti joten pieni paussi kotona ja sitten vielä puistoon istumaan.

Maanantaina oli sitten turistioppaankin vuoro päästä turistelemaan. Hyppäsimme junaan aamulla ja suuntasimme kohti Peñiscolaa. Tiedossa oli vain että kyseessä on pieni rantakaupunki ja itsehän lähdin mukaan matkaan koska paikan nimi on vähintääkin hulvaton. Paikalliset eivät tietenkään ymmärrä nimen hauskuutta, mutta meillä oli koko reissun ajan mukavaa naureskella nimelle.

Peñiscola osoittautui todella pieneksi, mutta vanhakaupunki oli aivan kuin postikoritsta, todella kaunis. Talot oli rakennettu pienelle kukkulalle, jossa oli myös vanhan linnan jäänteitä ja muurit. Välistä tuntui että oli tullut Kreikan pikku kylään kun talot olivat vitivalkoisia. Todella kaunis paikka, mutta auringonoton lisäksi ei mitään muuta tekemistä ja keski-ikä oli + 60v. Kesällä 3000 asukkaan kaupungin valtaa turistit joiden jälkeen asukkaitaa on 100 tuhatta. Eli sesonkina en ehkä haluaisi olla ko. paikassa.

simpukoilla koristeltu talo

Saatiin kuitenkin vielä viettää kaksi päivää yhdessä ja vaihdella kuulumisia ym. Tiistai iltana oli taas yhtien hyvästien aika. Haikeata oli taas, mutta koska viiden viikon päästä nähdään taas, vältyttiin suuremmalta draamalta. Jätin kaksikon Peñiscolaan, hyppäsin bussiin ja lähdin kohti juna-asemaa. Turisti infon poika oli sanonut että bussissa pitää jäädä päätepysäkillä pois joten en sen kummemin kysellyt enempää. Jossain kohtaa tuli kuitenkin sellainen olo että nyt olen kyllä mennyt liian pitkälle. Onneksi heikko kielitaitoni taipui kuitenkin niin että pystyin kysymään kanssamatkustajalta olenko lähellä juna-asemaa jolloin kävi ilmi että pysäkki ollaan jo ohitettu aikaa sitten. Onneksi vieressä oli toinen juna-asema ja sen kohdalla bussi pysähtyi eli pääsin kotiin ja ihan ajallaan.

Takana on taas aivan ihanat päivät vieraiden kanssa ja paluu arkeen tuntuu aina yhtä tylsältä.Nyt seuraava viikko menee kirjastoon lukittautuneena sillä tentit ovat uhkaavasti täällä ja tapani mukaan en turhan aikaisin ole aloittanut valmistautumista. Tänään kuitenkin onnistuneesti olin neljä tuntia kirjastossa (ja tälläistähän en ole ikinä ennen tehnyt) ja huomenna sama setti, niin eiköhän tentit ihan hyvin meni.