Viimeiset päivät Valenciassa menivät vauhdilla. Torstaina 23 päivä juhlitiin San Juania, paikallista juhannusta. Kaikki kokoontuivat alkuillasta rannalle picnikille ja polttamaan pieniä kokkoja. Keskiyöllä kaikki menivät uimaan. Seitsemän alloon yli piti hypättä, tuottaa hyvää onnea ja kokon yli hypätessä piti toivoa. Perinteitä siis noudatettiin. Oli hiukan erilainen juhannus suomeen verrattuna, mutta aivan loistava!
 |
| el noche de San Juan |
Perjantai iltana käytiin syömässä vikat tapakset ja katsottiin auringon nousua clubin terassilta. Lauantaina yö meni poikien katolla grillaillessa ja naapurit olivat varmasti ihan lähtöni kunniaksi järjestäneet takapihallemme taas yhdet katubileet. Grillailun jälkeen siirryttiin siis kadulle tanssimaan ja lopuksi katsomaan kuuta rannalle.
 |
| auringon nousu kotimatkalla |
Sunnuntai koitti aurinkoisena, viimeiset auringot rannalla, paellaa ja pakkailua. Illalla täytyi sano hyvästit kaikille. Tiukka paikkahan se oli, mutta kaikkien lupausten jälkeen toivottavasti näemme vielä uudestaan. Kämppisten kanssa kyynelehtiminen olikin sitten ihan eri luokkaa. Z:n kanssa saatiin kuitenkin loput kamat pakattua ja yhtään ei tullut nukuttua. Aamuyöstä tytöt sitten saattoivat taksille ja matka kotiin alkoi.
 |
| viimeinen auringonlasku lempi paikasta, katolta |
Olin stressanut kotiinpaluuta niin paljon että kun taivas ei pudonnutkaan astuttuani tuloaulaan sulauduin suomi ympäristöön paremmin kuin osasin odottaa! Kotona oli tervetuliaisporukat valmiina, mikä osaltaan auttoi palautumisessa.
Nyt on sitten pari viikkoa ihmetelty elämää. Olen yrittänyt vältellä liikoja muisteluita keväästä, jotta välttyisin turhalta ikävältä. Viimeiset viisi kuukautta olivat yhdet elämäni parhaimmista. Vaikka koti-ikävä välistä iskikin en menneitä kuukausia vaihtisi mihinkään.
En ehkä tuonut mukanani kovinkaan paljon opintopisteitä tai oppinut kieltä,mutta se mitä matkalta sain on paljon enemmän. Kaikki uudet ihmiset ja ystävät joihin tustuin, toisista kulttuureista oppiminen, yksin muuttaminen ulkomaille ym. ovat antaneet minulle paljon uusia kokemuksia. Kotiin palauttuani olen ollut entistä avoimempi ja onnelisempi.
Tulen kaipaamaan Valenciasta paljon asioita. Ennen kaikkea ihmisiä!, espanjalaista kulttuuria; fiestoja, ruokaa, sitä ettei yhtäkään päivä mene näkemttä ilotulituksia, mascletaksia, rantaa, lämpöä, chillailua poikien katolla, kielten sekamelskaa, alakerran lamppukaupan jättimäistä perroa... Kaikki nämä asiat tekivät keväästäni ja ajastani espanjassa täydellisen.
Valencia tulee aina olemaan toinen kotikaupunkini. Mutta nyt on aika taas asettua täällä aloilleen ja jatkaa "normaalia" elämääni, joka Valenciassa ja hiukan vähille.
 |
| Blasco Ibañez, home <3 |
