Aktiivilomalaisten turistioppaana

Koska kesä on saapunut Valenciaan tarkoittaa se myös turistimassojen saapumista kaupunkiin. Itse ehdin levätä viikon rankan edellisen matkaopas urakan jälkeen kun viikko sitten keskiviikkona pikkusisko poikaystävän kera saapui sateiseen Valenciaan junalla Barcelonasta. Eihän siinä muu auttanut kun asemalle vastaan ja turistiopas asenne kehiin :) Etukäteen oli jo tiedossa että tämä kaksikko haluaa aktiivisen loman, eikä missata mitään nähtävyyksiä.

Ekana päivänä syötiin kuitenkin vain neljän tähden luksus hostellissani itse tehtyä ruokaa ja käytiin pikainen kaupunki kierros, istuttiin hetki terassilla ja sitten väsyneet matkustajat piti saada nukkumaan. Torstaina oli tiedossa shoppailua. Kaupat tuli koluttua suht nopeasti, jonka jälkeen karkkikaupan kautta kotiin ja pikku siestalle. Barcelona oli vetänyt vieraiden mehut sen verran hyvin että kaksi ekaa iltaa meninkin vain levätessä.

Perjantaina aurinko päätti taas saapua kaupunkiin ja matkalaiset pääsivät ottamaan aurinkoa. Itse vietin aamupäivän puhelimessa kun yritin jo toistamiseen selvittää miksi ylihintainen Internetliittymämme ei taaskaan toimi. Puhelun jälkeen ei auttanut muuta kuin mennä vodafonen liikkeeseen ja vaatia uutta sim-korttia modeemiin. Aikaa siinä meni, mutta onpahan netti taas toistaiseksi toiminut. Kaiken selvittelyn jälkeen punoittava pikkusisko ja poikaystävä tulivat rannalta jonka jälkeen lähdettiin katsomaan ciudad de las atres y las ciencias. Kävelimme rakennukset ulkoa läpi ja napsimme turistikuvia.

Lauantai aamuna kävimme vuokraamassa pyörät jä lähdimme polkemaan La Albuferaan, lähellä sijaitsevaan luonnonpuistoon jossa on suuri järvi. Järvi jäi kyllä näkemättä, mutta kauniita pienempiä rantoja oli paljon ja pysähdyttiin hetkeksi uimaan. Paikallisia oli paljon picnikillä luonnonpuiston metsikössä ja paikka oli muutenkin ihan mukava pyöräilylle. Lounaan jälkeen käytiin vielä polkemassa Turialla ja pelattiin hetki korttia puiston varjossa. Illalla kaksikko kävi vielä katsomassa fudismatsin stadionilla.

Sunnuntai aamuna piti palauttaa pyörät. Aamu alkoi kivasti kun raappuun jätetyistä pyöristä oli puhkottu renkaat. Että gracias vaan sille naapurille joka oli päättänyt piristää lauantai iltaansa! Onneksi pyörävuokraamo oli suht lähellä eli saimme talutettua pyörät sinne. Lisäkustannusta toki sitten tuli kun kolmesta pyörästä viidet renkaat oli puhki. Pyöräselkkauksen jälkeen kävimme katsastamassa Las Fallas museon. Museossa oli valokuvia joka vuoden voittaja fallaksesta ja osia niistä. Kokonaista fallastahan ei museoon voisi tuoda kun ovat niin isoja rakennelmia. Oli hauska nähdä miten eri vuosina mikäkin on ollu "in" ja miten hienosti jo alkuaikoina fallaksia on tehty. Harmi että tämän vuoden voittajat eivät olleet päässeet vielä esille. Museon jälkeen kuumus verotti joten pieni paussi kotona ja sitten vielä puistoon istumaan.

Maanantaina oli sitten turistioppaankin vuoro päästä turistelemaan. Hyppäsimme junaan aamulla ja suuntasimme kohti Peñiscolaa. Tiedossa oli vain että kyseessä on pieni rantakaupunki ja itsehän lähdin mukaan matkaan koska paikan nimi on vähintääkin hulvaton. Paikalliset eivät tietenkään ymmärrä nimen hauskuutta, mutta meillä oli koko reissun ajan mukavaa naureskella nimelle.

Peñiscola osoittautui todella pieneksi, mutta vanhakaupunki oli aivan kuin postikoritsta, todella kaunis. Talot oli rakennettu pienelle kukkulalle, jossa oli myös vanhan linnan jäänteitä ja muurit. Välistä tuntui että oli tullut Kreikan pikku kylään kun talot olivat vitivalkoisia. Todella kaunis paikka, mutta auringonoton lisäksi ei mitään muuta tekemistä ja keski-ikä oli + 60v. Kesällä 3000 asukkaan kaupungin valtaa turistit joiden jälkeen asukkaitaa on 100 tuhatta. Eli sesonkina en ehkä haluaisi olla ko. paikassa.

simpukoilla koristeltu talo

Saatiin kuitenkin vielä viettää kaksi päivää yhdessä ja vaihdella kuulumisia ym. Tiistai iltana oli taas yhtien hyvästien aika. Haikeata oli taas, mutta koska viiden viikon päästä nähdään taas, vältyttiin suuremmalta draamalta. Jätin kaksikon Peñiscolaan, hyppäsin bussiin ja lähdin kohti juna-asemaa. Turisti infon poika oli sanonut että bussissa pitää jäädä päätepysäkillä pois joten en sen kummemin kysellyt enempää. Jossain kohtaa tuli kuitenkin sellainen olo että nyt olen kyllä mennyt liian pitkälle. Onneksi heikko kielitaitoni taipui kuitenkin niin että pystyin kysymään kanssamatkustajalta olenko lähellä juna-asemaa jolloin kävi ilmi että pysäkki ollaan jo ohitettu aikaa sitten. Onneksi vieressä oli toinen juna-asema ja sen kohdalla bussi pysähtyi eli pääsin kotiin ja ihan ajallaan.

Takana on taas aivan ihanat päivät vieraiden kanssa ja paluu arkeen tuntuu aina yhtä tylsältä.Nyt seuraava viikko menee kirjastoon lukittautuneena sillä tentit ovat uhkaavasti täällä ja tapani mukaan en turhan aikaisin ole aloittanut valmistautumista. Tänään kuitenkin onnistuneesti olin neljä tuntia kirjastossa (ja tälläistähän en ole ikinä ennen tehnyt) ja huomenna sama setti, niin eiköhän tentit ihan hyvin meni.

Time of my life

Nyt on takana sellaset reilu pari viikkoa että huh huh. En olis etukäteen osannut arvata millaset "rilluttelu" viikot täällä alkaa kun chicat suomesta lennätettiin paikalle. Niin paljon on ehtinyt tapahtua ettei kaikkea edes muista ja osa jutuista täytyy sensuroida pois. Semana Santa oli käynnissä kun tytöt tuli ja juuri tossa meidän naapuri korttelissa oli viikon kestävä pääsiäisralli. Päivittäin meni kulkueita. Itse näin muutaman, joista ensimmäinen oli pitkäperjantaina. Oli kyllä sen verran hurjan näköstä että pikkulapset varmasti pelkäsivät. Ristiinnaullittuja Jeesuksia kantoivat huppupäiset kulkuet ja orkesteri soitti perässä. Tyttöjen tulon jälkeen nähtiin sitten vähän erilainen kulkue. Kulkue koostui roomalaisista sotilaista ja kauniisti pukeutuneista naisista (en tiedä ketä he esittivät). Hauskaa kaikissa kulkueissa oli että aivan pienimmätkin lapset osallistuivat kulkueisiin. Kaikkein nuorimmat tulivat aikuisten sylissä kun eivät itse jaksaneet kävellä. Vähän vanhemmat lapset olivat reippaita ja äidit aina välistä ojensivat kadulta välipalaa. Kulkueet ja päivät olivat varmasti pitkiä.

Pääsiäiskulkueiden lisäksi tytöille piti näyttää rantaa ja kaupunkia ja vähän yöelämää sekä tietenkin paikalliset vaihtarikaverit. En muista milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon kun tyttöjen tulon jälkeen. J:n kanssa pistettiin kyllä välillä sellaseksi huudoksi että toisillakin suomitytöillä oli varmasti kestämistä. Saksalainen kaverin ihmetteli yksi ilta että olenko vihainen J:lle kun puhun niin vihaisesti. Todettiin vaan että ei ku puhutaan suomea ja ehkä vähän innokkaasti :)

Tyttöjen kanssa käytiin syömässä hyvin ja löydettiin rannasta kiva loungebaari jossa vietimme tuulisen ja pilvisen sunnuntain. Se sunnuntai jää varmasti ikuisesti mieleen. Muutaman neuvoa antavan jälkeen käytiin vielä J:n kanssa uimassa. Koska ilma oli niin viileä osa paikallisista jäi katsomaan pulikointiamme ja kävin myös paikallisen miehen kanssa keskustelun siitä kuinka suomalaisille vesi oli juurin sopivan lämpöistä.

Osa tytöistä lähetettiin takaisin kotiin perjantaina 29.4, jonka jälkeen jäimme J:n kanssa kaksin. Päätettiin sitten näyttää miten suomalaista vappua juhlitaan. Valjastimme kaikki kaverit lähipuistoon ja ohjeistimme että juomaksi kelpaa vain skumppa. Puistossa menikin sitten koko ilta laulellen ja kitaraa soitellen. Oli erilainen, mutta loistava vappu. Paikalliset juhlivat jonkin sortin vappua 2.5 ja meille se näkyi sillä että rannalla lennätettiin toukokuun kaksi ensimmäistä päivää tavallista enemmän leijoija.

Vapu jälkeen ehdittiin "palautua" muutama päivä ja tiistaina alkoi sitten matka kohti IBIZAA. Opiskelija järjestön kautta tehty reissu oli monelle kevään odotetuin tapahtuma. Eikä viiden päivän reissu ibizalla todellakaan tuottanut pettymystä. Reissu alkoi laivamatkalla jonka aikana laivan yläkannella oli dj ja kovat jorailut käynnissä. Laivamatkan jälkeen juhlat jatkuivatkin sitten sunnutai iltaan asti. Hotellilla oli useita altaita ja ranta aivan edessä. Joka päivä oli eri teeman mukaiset allasbileet ja aamupäivästä retkiä. Osallistuimme retkelle Formenteraan, joka on uskomattoman kaunis saari Ibizan edustalla. Muut retket jätimme väliin kun tollaset seuramatkat on aina niin raskaita, koko ajan saa odottaa. Illat menivät tietenkin clubeja kolutessa, vaahtobileet, vesibileet ja sitten ihan vaan normaaleja clubi-iltoja. Viisi päivää oli kyllä ihan sopiva aika ibizalla varsinkin kun oli jo testannut kisakuntoa aikasemminkin. Ibizalla tutustui kuitenkin taas uusiin ihmisiin ja hauskaa tuli pidettyä sydämen kyllyydestä!

Kotiinpalauduttua saatin levätä yksi päivä, jonka jälkeen oli aika pakata J:kin koneeseen. Tippahan siinä tuli silmään, mutta tämäkin neiti tulee kohta kotiin eli eipä tässä kauan erossa jouduta olemaan.

Tämän reilun kahden viikon aikana on synytyny Taina ja Mervi (allekirjoittaneen ja J:n alter egot) sekä useita lentäviä lauseita, jotka eivät toivottavasti kuole koskaan. Näitä viikkoja muistellaan vielä vanhainkodissa, koska toista tällaista aikaa ei enää tule.

Mervin sanoin on hyvä lopettaa "aivan Fabulous, I`m absolutely loving it!"