keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Turistelua con äiti

Viime viikko meni osittain sairastelussa. Barcelona reissu koetteli kurkkua niin pahasti että torstaina oli pakko mennä koulu lääkärille hakemaan helpotusta. Olin valmiksi katsonut google kääntäjästä lauseet joita tarvitsen vastaanotolla. "Tengo mucho dolor de garganta"  " He comido strepsils pero necesito medicamentos màs furtes". Hyvin pärjäsin ja lääkäri täti iski kouraan antibiootit ja kunnon pain killerit jos saattuu tulemaan kuumetta. Toimi siis pikkasen eri tavalla kun suomessa, jossa saa vaan lämmintä kättä ja buranaa vaikka olisi mikä tauti. Antibiootit auttoikin heti ja nyt pystyy taas puhumaan kunnolla.

Viime viikko oli sairastelusta huolimatta hyvä, sillä äiti tuli tiistaina käymään. Keskiviikosta lauantaihin turisteltiinkin sitten äidin kanssa kunnolla. Tuli kierreltyä vanhaa kaupunkia, kauppoja, ranta nähtiin, käytiin oceanogràficossa katsomassa kaloja ja muita vesielukoita, modernin taiteen museokin tsekattiin pikaisesti ja perjantai iltana koettiin vielä kunnon kulttuurielämys Chicago el musical. Musikaali oli aivan ihan! Varsinkin minä, joka haluaisin että elämä olisi yhtä suurta musikaalia olin aivan innoissani esityksestä. Vaikka musikaali oli espanjaksi ei se kokemusta haitannut. Esiintyjät lauloivat ja tanssivat sen verran hyvin että ei sillä juonella niin väliä. Ja jälkeen päin pystyi googlettamaan mitä oli käynyt katsomassa.


Asuin äidin kanssa hoteliissa, mikäli oli taas mukavaa vaihtelua. Oli mukava nukkua lämpimässä huoneessa ja teki hyvää kurkulle. Muutaman kotona nukutun yön jälkeen kurkku on taas pikkasen kipeä kun veto on aika kova. Muutenkin oli mukava vähän "turistella" kun arjen keskellä ei oikeastaan hirveästi jää aikaa sellaiseen. Tuli syötyä hyvissä ravintoloissa tapaksia ja jälkiruokia.



Oli kyllä mukava viettää pitkästä aikaa rauhalliset muutamat päivät äidin kanssa. Puhua suomea ja vaihtaa kunnolla kuulumisia mitä kotona ja täällä on tapahtunut. Niin ja äiti toi tuliaisiksi suomiherkkuja. Ruispala paketti on jo melkein syöty, varrasleipä odottaa. Ja äiti oli jopa osannut ostaa lontoonrae suklaata ja kaatissäkin, juuri niitä nameja joita olin kaivannut! Kyllä äiti on aina äiti!

Pieni koti-ikävä iski kun piti sanoa äidille heipat lauantai iltana. Mutta eipä sitä ikävää turhan kauan kestänyt. Sunnuntainen auringonpaiste ja rannalla vietetty päivä ja illan kokkaus hetki ystävien kanssa helpottaa kaikkiin ikäviin ja vaivoihin.

Terveisiä kuitenkin kotiin kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti