sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Elokuvailta

Olemme käyneet kahtena peräkkäisenä perjantaina elokuvissa. Ensimmäinen elokuva oli Winter`s Bone, erittäin masentava elokuva perjantai illalle. Mutta tänä perjantaina kävimme katsomassa vanhan klassikon Citizen Kane. Mustavalko elokuva vuodelta 1941. En ollut kovin innostunut alkuun vanhasta elokuvasta, mutta onneksi päätin liittyä seuraan. Elokuva oli katsomisen arvoinen!

Teatteri jossa kävimme katsomassa Citizen Kanen on mahtava. Vanhoja klassikoita pääsee katsomaan joka päivä ja hinta on vain yhden euron. Teatteri sijaitsee keskustassa ja on oikeastaan "kulttuuri keskuksen" yläkerrassa. Tunnelma on erilainen verrattuna normaaliin elokuvateatteriin. Marmoriportaat vievät neljänteen kerrokseen. Sali on moderni ja ennen elokuvan alkua soitetaan jazzia kaiuttimista. Yleisö on eri ikäistä vanhuksista nuoriin. Mukavaa vaihtelua finkinon rasvan hajuisen, irtokarkki ympäristöön.



Ennen elokuvaa kävimme tapaksilla pienessä ravitolassa vanhassa kaupungissa. Istuimme terassilla valkoviini lasien ja tapasten kera. Välillä on ei edes muista että oikeastaan on vasta helmikuu, kun iltaisinkin pystyy istumaan ulkona.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Uusia tuttavuuksia, poskipusuja ja käännöskukkasia

Ryhmäytyminen aloitettu. Olen tutustunut kahteen tanskalaiseen ja yhteen saksalaiseen poikaan sekä tyttöön itävallasta. Olemme muodostaneet viikkossa tiiviin pikkuryhmän. Viime sunnuntaina kävimme yhdessä katsomassa fudista ja sen jälkeen olemme pyörineet yhdessä paljon.

Parasta täällä olossa onkin tutustuminen uusiin ihmisiin! Vaihtarit ovat kuin magneetteja, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Uusiin ihmisiin tutustuu koko ajan. Ja täällä on helppoa vain liittyä toisten joukkoon, käydä kahvilla ja kiertelemässä kaupungilla täysin uusien, vieraiden ihmisten kanssa. Numeroita vaihdetaan vain viiden minuutin keskustelun jälkeen, kuinka usein kotona tulee tehtyä vastaavaa? Ja koko ajan satelee kutsuja sinne tänne. Aina jos joku on tekemässä jotain kutsutaan tutut mukaan.

On hauskaa kun ihmiset tulevat eri maista ja kulttuurit kohtaavat. Puolet uusista tuttavistani tulevat maista joissa poskisuudelmat ovat tavallisia kun kohdataan. Me toiset, joille poskisuudelmat eivät ole arkea, olemme aina yhtä hämillämme. Tanskalainen ystäväni ei koskaan muista kumpaa poskea "suudellaan" ensin ja pitääkö hänen koskea poskea huulilla vai ei. Ja emme tiedä kenen kanssa poskipusuja tulee käyttää. Varmin tapa onkin täällä että pussaa vaan kaikkia.


Käännöskukkaset kukkivat myös hauskasti täällä. Koska kenenkään äidinkieli ei ole englanti on asioiden ilmaisu välillä haastavaa. Parhaat naurut saakin kun joku ilmaisee asiansa täysin väärin. Usein miten kaikki ymmärtävät mitä toinen sanoo, mutta hassuilta lausahduksilta ei voida välttyä. On myös kumma miten tavalliset sanat unohtuvat välistä. Kämppiskeni Z:tan kanssa mietimme päivän mikä tuoli on englanniksi. Emme vaivautuneet katsomaan sanakirjasta ja kyllähän chair sitten muistista löytyikin.

Viiden kuukauden päästä kulttuurit ja tavat ovat varmasti hyvin sekoittuneet ja kielikin luistaa, toivottavasti myös espanja!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Sopeutuminen aloitettu

Viikko Valenciassa mennyt. Parhaat ystäväni ensimmäsien viikon ajan ovat olleet kaksi karttaani. Karttoihin olen tehnyt pieniä merkintöjä, jotta löydän tarvittavat paikat helposti. Olen ylpeä itsestäni, sillä te jotka teidätte suuntavaistoni ette uskoisi että vielä kertaakaan en ole eksynyt! Paras tunne viikolla on ollut kun ensimmäisenä aamuna  lähdin yksin auringon paistaessa etsimään yliopistoani. Olo oli uskomattoman vapaa.

Ensimmäinen viikko on mennyt lähinnä alueen kartoittamiseen, opiskeluasioiden järjestelemiseen ja uuteen ympäristöön totuttelemiseen.

Lauantaina muutin asuntooni, jonka jaan slovakialaisen ja ranskalaisen tytön, Z:tan ja Y:n kanssa. Asuntomme on lähellä rantaaa ja olohuoneesta ja makuhuoneestani näkee merelle. Campuksemme Tarongers on vain 10 minuutin kävelymakan päässä. Olen kotiutunut asuntoon hyvin. Olen onnistunut tekemään huoneestani viihtyisän ja kuvat tärkeistä ihmisistä auttavat siinä.Uskon että seuraavat kuukaudet tyttöjen kanssa menevät loistavasti. On vaihteeksi mukavaa kun ei tarvitse asua yksin. Z:tan kanssa on luotu jo yhteinen soittolista Spotifyihin ja katsottu Gossip girliä iltaisin Tinto de veranoa maistellen.

Totutteleminen uuten kotikaupunkiin alkanut siis paremmin kuin hyvin!

xoxo H

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

H lähtee maailmalle!

Huomenna se sitten alkaa. Kauan odotettu reissu. Seuraavat viisi kuukautta menevätkin sitten Valencian auringon alla! Vielä ei oikein edes ymmärrä että huomenna todella on lähtö. Todellisuus iskee varmasti vasta lentokentällä, toivottavasti vasta koneessa ettei pääse enää perääntymään. Ei vain odotan tulevalta keväältä paljon! Lähtö ei voisi enää parempaan hetkeen tulla. Matka valmisteluista on selvitty kunnialla, vain yksi hermoromahdus koettu. Pakkamisenkin onnistuin delegoimaan eteenpäin. Viimeinen päivä Suomessa on mennyt rakkaiden parissa. Jäähyväisetkin menivät paremmin kuin osasin odottaa. Romahdus-stipendin saaja tietää itse kuka on;). Kesällä nähdään rakkaat! H lähtee nyt maailmalle!